maanantai 29. helmikuuta 2016

Pico 14v

  27.2.2016 Pico saavutti koiralle kunnioitettavan 14 vuoden iän. Harvoin saa nauttia näin kauan unelmakoiran seurasta.

  Pää on harmaantunut, mutta katse on terävä ja ajokin vielä sujuu. Kauden pisin ajo oli neljä ja puoli tuntia ja ajosta piti vielä juosta kiinni.
Päivän kunniaksi Pico on nauttinut sisällä olosta. Ensin piti tutkia tarkoin Tessan jättämät hajut tarkoin.


   
  Sitten nauttiin pienet herkut: jauhelihapihviä ja käristykesen loppua.
 
  Pico on ainoa koira meillä, joka saa nousta sohvalle. Vieläkin pitää varmistaa, ihanko totta?
  Meillä eläkeläisillä tämä päivä taitaa olla pyjamapäivä. Katselemme, kuinka uunissa palaa mukava tuli.
  Iltapäivällä piti näyttää Puumalle, kuka se oikein hallitsee sisällä. Eihän siinä auttanut muu kuin Puuman pinkaista pakosalle yläkertaan.


  Kaikki nykyiset koiramme polveutuvat Picosta.
  Toivottavasti saamme nauttia Picon seurasta vielä vuosia!



maanantai 22. helmikuuta 2016

Saalistajat liikkeellä

  Eilinen päivä oli mielenkiintoinen monessakin suhteessa.
  Aamulla aloiteltiin Jyrkin, Arpan ja Ratun (9kk ajok) kanssa rusakon etsintää. 
  Ensimmäinen oli kulkupäällä, autolla ajettiin perässä pitkin teitä. Lopulta ajettava singahti naapurin pihaan ja sitten auratulle tielle. Otimma koiran kiinni.
  Toista ajettavaa etsittiin rannasta. Koira oli vielä hakemassa, kun huomasimme Osmangan jäällä tumman eläimen vauhdikkaan menon. Pohdintojen jälkeen olimme aika varmoja, että juoksija oli susi. Sen verran kaukana eläin oli, ettei tunnistus ole varma. Lumisateen takia ei iltapäivällä enää jälkiä löytynyt.
  Toinen ajettava oli jänis ja erehtyi Arpan eteen.
Ajon aikana lähti toinen makuulta ja koira jäljille. Ajo pyöri kuusitaimikossa pientä rinkiä. Arppa suksilla perään ja erehtyihän sekuli lopulta haulikon eteen.
  Hyvä päivä ja tosi mahtava nuori koira!
  Iltapäivällä istuskelin boksissa puhelimessa, kun parvekkeen kaiteelle istahti havukka.
  Puhelu piti lopettaa äkkiä ja yrittää napsia kuvia. Taitaa olla kanahaukka? Jospa joku tunnistaisi kuvista ja laittaisi kommenttina tunnistuksen.

  Päivällä jo lenteli kanahaukka seuraamassa ajoa, mutta tämä oli kyllä paljon pienempi. 
  Haukan tunnistus tuli puhelimitse: varpushaukka. Kiitokset Hannulle!

   

perjantai 19. helmikuuta 2016

Parannuksia

  Pikkuhiljaa yritetään parannella niin peltoja kuin navettaakiin. Männä viikolla kävi Antti levittämässä kalkkia pelloille.
  Kalkillahan saadaan PH lähemmäksi optimia. On vain pirullista, ettei noita kustannuksia kukaan halpuuta. Ainoastaan polttoöljyn hinta on laskenut.
  Tulipahan mieleen tuo Nesteen polttoöljy (meni säiliössä marjapuuroksi). Laitoin Nesteelle näytteen analysoitavaksi. Ei kuulemma ollut vikaa. Puhelimella soitettiin ja sanottiin jähmepisteeksi 26-, vaikka mainoksissa kestää 29 pakkasta! Analyysitulos luvattiin s-postiin, mutta ollaan vissiin liian pieni asiakas, joten hälläväliä.
  Vaihdoimme firmaa, eikä valitettavasti ole kotimainen.
  Eilen kävimme Pulkkilasta hakemassa entratun hamsterin toiselle kaveriksi. Saa nähä, löytyykö navetasta pikkuhamstereita.
  Nuorehko pariskunta oli pistänyt pillit pussiin ja etsinyt muuta tulonlähdettä. Tyhjässä navetassa Minna ihastui ritilöihin. 
  Lehmät kasvavat yhä isommiksi ja meilläkin muutamalle parsi käy liian lyhyeksi, niinpä
saatiin asiat kohdalleen. 
  Tulomatkalla oli Touranissa latotanssin tunnelma: paska haisi ja banjot soi (radiossa).
Piti kyllä aika tiheään aukaista ikkunoita.
   
 
 

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Synttärikuvia

  T-pentue viettää tänään yksivuotissynttäreitä. Joitakin kuvia on tullut meillekin. 
  Tessa (Tzili) oli eilen ajanut komeasti rusakkoa ja kaatokin oli tullut. 
  
  Noissa maisemissa ei taida paljon olla jäniksiä. Kauriita kylläkin kuulemma riittää haitaksi asti. Kaadon kunniaksi Tessa sai oikein kakun!
  Lassikin (Täplä) sai kakun, mutta taitaa kuitenkin syödä ilman välineitä.
  Tima sai merkkipäivän kunniaksi laukkailla pihalla ja makupalaksi siankorvaa.
    Minna päästi vielä illalla Timan villitsemään. pitihän minun sitten käydä hakemassa Timalle patapaistin loppu, kun on peukalo keskellä kämmentä näissä kakun leipomisissa. Olipas namia.

 
  

torstai 11. helmikuuta 2016

Kadonneen rusakon

  metsästys jatkui eilen Arin, Arpan ja Saken (venakko) kanssa.
  Otsikko tuli mieleen telkusta tulleesta elokuvasta.
  Aamulla taivaalta tuli puhdasta vettä, mutta ilma oli muutoin aika lupsakka joskin tuulinen.
  Pihapiiristä ei jälkiä löytynyt, eipä tietenkään. En tiedä, miten rusakon pirut osaavat piilotella aina, kun on tarkoitus niitä jahdata. Pihallakin näin parhaillaan yhtäaikaa kolme viime kuussa. Liekö nuilla salakuuntelulaite minun puhelimessa.
  Pellon reunasta ajo lopulta alkoi. Tunteroisen jälkeen pääsin roppaamaan ajettavan nurin. Oli onneksi sekuli.
  Toista ajettavaa pitikin etsiä sen verran kauan, että Huru-Ukot päättivät einehtiä nuotion ääressä makkarat tikun nokassa. Makkaroita ei saatu vielä lämpiämään, kun ajo alkoi kuten tavallista.
  Maha pullollaan oli aika ryhtyä passailemaan ja kuuntelemaan Saken komeaa ajoa. Arppa pääsi kokeilemaan kaatoa kerran rytelikössä, mutta sinnehän jäbä jäi.
  Toivottavasti nyt tekee koiran kantavat hanget, niin voitais vielä kokeilla.
  Muuten heti viime yönä oli rusakko tepastellut pihatiellämme. Ovelia ovat!
 
   

maanantai 8. helmikuuta 2016

Hamsteri

  Jäisten paalien silppuaminen aiheutti taasen ongelman jakopuolelle. Hieno rehu oli hankala jakaa talikon ja kottikärryn kanssa. 
  

    Apevaunusta rehu siirtyy näppärästi lumikauhalla välivarastoon.
  Niinpä Minna laittoi Facebookiin (jotain hyötyä siitäkin) ostoilmoituksen hamsterista. Pari vastausta tuli hetimiten. Toista ei sitten löytynytkään mistään, mutta toinen kunnossa oleva kökötti Nurmeksessa joutilaana. 
  Kävimme hakemassa hamsterin kotiin ja heti kokeilemaan.
  Opettelua tämä vaatii ja vekotinkin hieman entrausta. Sitten löytyi toinenkin valmiiksi paranneltu. Pitäisi päästä hakemaan, mutta täytyy katsoa ensin pari poikimista.
  Minnalla alkaa jako onnistua jo aika hyvin, eikä tarvitse talikoida ylös kottikärryyn.
  Avantti tai rehunjakokärry olisi paras, mutta vanhassa navetassamme ei sovi liikkumaan isommilla vehkeillä.

 

tiistai 2. helmikuuta 2016

Nuuskamuikkunen

  Jupana päätti sitten poikia tänään, onneksi näin päivällä. Eipähän tartte valvoa yökausia.
  Sorkan tulo näkyville aina hieman jännittää, onko vasikka oikeassa asennossa.
  Ainakin etuperin tulossa, missä toinen sorkka ja pää.
  Sieltähän ne tulevat.
  Loppujen lopuksi helppo poikiminen. Lehmälle annetaan pienet piristeet lämpimän veden seassa.
  Välillä hoidetaan vasikkaa ja 
sitten taasen hörpyt.
  Olipa emänsä väritys vasikalla.
  Karsinassa isommat seuraavat mielenkiinnolla, minkälainen kaveri sieltä tulee joukkoon. Pari päivää vasikka on yksilökarsinassa, sitten pääsee muiden seuraan. Pitää ensin oppia juomaan kunnolla.
  Tällä on jo killuttimet korvissa. Vasikka on ehdottomasti rekisteröitävä ja korvamerkkittävä seitsemän vuorokauden kuluessa SANKTIOIDEN uhalla.
  Nupoutuksen meillä hoitaa eläinlääkäri nukutuksen aikana. Lisäksi pistetään puudutus ja lopuksi kipulääkettä.