perjantai 20. huhtikuuta 2018

Pekan boxissa

  Sain eilen boxiin luksusta,
kun Minna kyllästyi sohvaan pirtissä. 
  Puuma
käytti sohvan nurkkia raapimistelineenä. Talvella Nucan pennut
 sitten huomasivat, miten hauskaa on repiä kangasta.
  Aada ei tykännyt, kun sohva hävisi.
  Aada haukkui ensin minut pataluhaksi ja pisti sitten rallin päälle.
  Saatiin lopulta sopu aikaan Aadan kanssa.
  Nyt voi nykästä vaikka ettonet boxissa.
 

torstai 19. huhtikuuta 2018

Viimmoinen vuosi?

  Tämä vuosi taitaapi olla viimeinen vuosi, kun navetasta löytyy lehmiä. 
  Tulee siellä olemaan kuiteskin teurashiehoja kasvamassa. 
  Näin meillä jää aika paljon tavaroita joutilaaksi, mm. typpisäiliö  (säiliö käy Faballa desinfioitavana),
 ja kesäksi mönkkäri.
  Mönkijä on takaveto, eikä rekisteröity. Tällä leviteltiin aitatolppia ja tarkastettiin aitalankoja.

tiistai 17. huhtikuuta 2018

Kesää odotellessa

  Hituraiseen nuo lumet lähtee pelloilta. Eipä ole kiirettä pellolle. Niinpä tässä on aikaa vaikka lueskella kirjoja. Meillä pelaa hyvin tuo kirjastoautopalvelu.
  Aadakin osaa ottaa rennosti, kun lumi ei kanna ja paikoitellen on rapakeli.

  Maitoauto vielä käväisee joka toinen päivä, 

eikä pihatiellekkään ole päässyt polannetta kertymään haitalle asti.

  Kalasormia vain alkaa syyhyttää niin vietävästi, kun verkotkin piti ottaa pois. Eipä viitsinyt jatkuvasti pestä tyhjiä pyytimiä. Onpa tässä vielä hyvin aikaa vaihtaa siima kelalle ja muutenkin tarkastella välineet.
  Tähän aikaan on hiton vaikea kävellä liikkeissä uistinhyllyn ohi.  

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Nitroa

tarvitaan täst´edes. Alkoi muutama viikko sitten tulla rytmihäiriöitä ja pari kertaa seisahtui kokonaan.
  Meinaan, tuo vanha Fujitsu-läppäri oli tullut tiensä päähän.
  Niinpä suunnistimme aamulla Kohti Oulua. Tyrnävältä saimme avuksi läppärin ostoon kaiman asiantuntijaksi. Kolmannesta liikkeestä löytyi minua miellyttävä kone ja kaimakin totesi tämän upeasti riittävän tarpeisiini.
  Kaiken lisäksi Pekka siirti kaikki tarvittavat tiedostot uudelle koneelle. Minä olisin ähertänyt siirtohommissa varmaan viikon.
  Eiköhän tällä pärjää aika pitkälle.
 
 

lauantai 7. huhtikuuta 2018

Eipä ole

vuodet veljeksiä keskenään. 
  6.4.2014 Minna oli ottanut kuvan lumitilanteesta pihapiirissä.
    6.4.2018 Otin kuvia pihan näkymistä. Onpahan lunta eri malliin.
  Katolta tulevat nyt koko talven lumet kerralla.
  Keittiön ikkunastakaan ei enää näe pihalle.

perjantai 6. huhtikuuta 2018

Vanha taito tallella

  Ei nuorena opitut taidot unohdu. Se on kuin polkupyörällä ajo. Kleopatra poiki lopultakin (piikillä), on sitä vahattu jo viikko kamerasta.
  Lehmäsen teki ja kun lomittaja oli päivävapaalla, täytyi meidän hoitaa jatkot. Minä olin enimmäkseen joomiehenä.
  Vasikalle pitää saada ternimaitoa mahdollisimman pian, joten
käsinlypsyksi meni. Ei viittiny laittaa konetta kasaan.
  Sitten vaan


 tuttia vasikalle. Aluksi meinasi tökkiä, mutta lopulta alkoi maito maittaa.

maanantai 2. huhtikuuta 2018

Iglussa

  me kohta asutaan. 
  Ei näin lumista talvea ole ollut sitten kuusikymmentä luvun. En ainakaan minä muista, eikä tuo dementiakaan taida vielä pahemmin haitata.
  Pihasaunakin alkaa hautautua lumeen.
  Kasvihuonettakaan ei kannata kaivella aivan heti näkösälle.
  Lingottua lunta pakostakin kertyy johonkin paikkaan, vaikka suurin osa on suoraan satanutta.
  Tänään piti kaivella sepelikasaa lumen alta, kun päivällä aurinko lämmittää jo päivällä hieman. Pihalle alkaa tulla jäätikköä raskaiden autojen alla.
  Meni siinä tunteroinen, ennen kuin kasa löytyi. Mökötysmökkikin hautautui melkein näkymättömiin.
  Ihanaa tuo ilmaston lämpiäminen. 
 
 
  
 
 

sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Köh, köh, niisk, niisk, atshiiiiiiiiiiiiiii

  Viikko sitten käytiin Minnan kanssa verkoilla, kun Jyrki lökötteli auringossa. Aada oli tietenkin mukana hästäämässä jäällä. Heti alkoi hauki kiinnostamaan lumella.
  Lopulta kantoi hauen Minnalle päätyavannolle, mutta ei kuiteskaan tuonut takaisin.
  Jääseikkailun jälkeen uni maittoi tutulla paikalla.
  Minun lentsu ei tainnut tykätä ulkoilusta, koska reissun jälkeen olen ollut liki petipotilas. On tässä viikon aikana mennyt Finrexiniä, yskänlääkettä, tabletteja kourakaupalla ja Nessuja useampi paketti.
  Se hyvä puoli tässä on, että boxin uuni lämpiää liki räkäpapereilla.
  Minnalla kuume ilmeisesti tappaa pöpöjä, mutta mulla lääkkeillä lämpö putoaa jopa alle kolmenviiden.
  Eipä tämä olo ainakaan juuri huonommaksi voi mennä.
  Toivottavasti!

lauantai 17. maaliskuuta 2018

Kaverukset

Navetassa hieman helpotusta vasikoiden juottoon. Hommattiin Milkbar, siinä sopii juomaan viisi vasikkaa kerrallaan. 
  Jokaiselle vasikalle on vielä oma lokero, johon on helppo annostella kerta-annos.
  Sisällä Aadalle sattuu ja tapahtuu. Nyt on vaihtamassa hampaita. Yksi löytyi luun purennan jälkeen.
  Kun Aada on saanut tutkittua vieraat, niin voi rauhoittua Riitun syliin.
  Jos ei muuta keksi, niin leikitään Puuman kanssa.
  Kun Aada kyllästyy, niin Puuma lähtee härnäämään.
  Lopuksi otetaan sulassa sovussa pienet tirsat sohvalla.

  

keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Ruuhkaa tiellä

  Kyllä on saanut lunta linkoilla oikein uskosta viimeisen vuorokauden aikana. Yön aikana ei paljon satanut, mutta kova tuuli juoksutti sen verran kinoksia, että tietä rupesi tukkimaan. 
  Raappananmäen tiellä oli sen verran isoja mötiköitä, etteivät olisi menneet lingosta läpi.
  Olivat meidän pihaan tulossa, mutta sain ne käännytettyä takaisin. Ilmeisesti olivat lähteneet jostain seikkailemaan.

torstai 8. maaliskuuta 2018

Outo otus

Viime yön riistakamera oli tallentamassa pimeän kulkijoita. Kuten ennenkin löytyy kuva
rusakosta. Tämä vierailee AIV:n täppeillä yhdeksänä yönä kymmenestä.
  Kuvista löytyi aivan outo otos. Ei millään aivot osanneet yhdistää muotoa mihinkään. Näyttäs olevan heinä suussa. 
  Ihmeitä vain uudestaan ja uudestaan luonnosta löytyy. 
 
 

tiistai 6. maaliskuuta 2018

Rinnakkaiseloa

Käväisin tarkistelemassa, mitä navettaan kuuluu. Rauhallista rinnakkaiseloa siellä vietettiin tyytyväisinä olkipatjalla pötsit pullollaan.
  Yhdelle vasikalle piti laittaa nenärengas estämään muitten imemistä. Juoton jälkeen vasikoiden on vaikea olla imemättä, mikä vain kohde kelpaa.
  Isommat vasikat eivät imeskele enää toisiaan, vaan mussuttuvat märepallojaan rauhassa.
  Suurimmat eivät minusta paljon välittäneet.
  Sisälläkin vallitsee joskus rauha. Aikansa villittyään Aada ja Puuma rauhoittuvat päivälevolle.
  Jos makuuhuoneen ovi jää raolleen, on helppo arvata, mistä venkulat löytyvät.
 
 
 
 

lauantai 3. maaliskuuta 2018

Mennään hissunkissun

Alkaa olla haulikon putsaus aika,
kun allakkakin pyörähti maaliskuulle. 
  Ei tarvitse enää rusakon jokaista rasausta paeta.
  Niinpä vois keskittyä vaikka kalastukseen.
  Tämä talvi on ollut saaliiden suhteen ennätyksellisen huono. Monta kertaa on katsottu tyhjät verkot. Paras saalis on ollut yhden ainoan kerran kolme haukea.
  Tänään katsottiin vain kaksi jataa,
kun viikko sitten pari verkkoa oli jäässä kiinni. Sinne jäi repaleet. 
Tuli sieltä kuitenkin yksi hauki ja melkoinen lahna.
  Loppukuusta on vielä tarkoitus kokeilla, saadaanko vielä uitettua muutama verkko tosi viheliäisen jään alle. 

perjantai 23. helmikuuta 2018

Yhä ylös yrittää,

katolle hän kiipeää. Tuli tuo laulu mieleen, kun Minna huomasi eilen vinhat jälet navetan takana.
  Rusakkohan
se siellä oli palloillut.
  On tainnut olla useampikin. Olivat varmaan honanneet, että navetan katolta näkee, onko Pekka keittiössä vai kyttäämässä.
   Katolta on lauhalla ilmalla tullut lumet alas muodostaen oivan tien ylös.
  Harjalla istuvat vuoronperään vahdissa, kun toiset syövät AIV:n  täppeitä maasta.
  Olisikin ensi kerta, jos saisi ammuttua rusakon katolta.
  Melkomoisia venkuloita!



perjantai 16. helmikuuta 2018

Mehtäystä ja akrobatiaa

  Pitkään on ollut voimassa kutsu metsälle Salokylän maisemiin Arin vieraana. Eilen saatiin sovitettua aikataulut yhteen, joten Huru-ukot suuntasivat aamutuimaan etsimään ajettavia.
  Salokylällä näyttää olevan hyvin jäniksiä, niinpä ei kauan kestänyt Arella  ylösotto. Aika pienellä alueella pyöri ajo, mutta kun Ari tiesi jänisten reitit, ei kauan kestänyt kaatoon.
   Melkoinen epeli alkaa Are olla nuoresta iästä huolimatta.
  Olikin aika istua nuotiolle kahville ja makkaran paistoon.
  Keli ei ollut parhaan tapin takaa. Sakkea lumi upotti liikaa ja Arekin taisi tuumata, että jätetään jäniksiä toiseenkin kertaan.
  Kotona Aada katselee ikkunoista,

olisiko siellä rusakko liikkunut yön aikana.
  Eipä ole maistellut omenapuita, niinpä otetaan pienet unet.
  Kovin oli kiikkerä tuo nukkumapaikka, joten mennäänpä Minnan kaveriksi.